TYYNE-KERTTU VIRKKI -käsityöseminaari Pinnalla!

25.11.2015
 

 

Vuosittaisen Virkki-seminaarin teema ”Pinnalla” - liittyi nuorille muotoilijoille suunnatun kilpailun näkemyksiin, niitä täydentäen. Pinta voi olla kovaa tai pehmeää, tekstiiliä, puuta tai betonia - jokaiseen pintaan liittyy aistien tunne-elämys.

 

Seminaarin alustukset tarkastelevat PINTAA, sen tuntoja, käsittelyä ja merkityksiä eri materiaalien ja tekniikoiden pohjalta.

 

Koristeet, symbolit ja viestit pinnalla, tutkija FT Ildikó Lehtinen

1 Pukeutumisen perusmotiivit:

koristautuminen / estetiikka

suojautuminen /kulttuuriympäristö ja aineeton kulttuuriperintö

häveliäisyys / uskonnolliset käsitykset ja mentaliteetti

viestintä /semiotiikka

Aineellisen kulttuurin teoreetikon Judy Attfieldin mielestä tekstiilit kuvastavat yksityisyyttä. Vaatteet ovat lähellä kehoa, ja siksi ne ovat henkilökohtaisia esineitä.Esimerkkeinä ovat volgansuomalaisten kansojen suora mekko, joka oli aina kirjontakoristeinen, huolimatta siitä, missä käyttöyhteyksissä sitä pidettiin. Marien, mordvalaisten ja udmurttien mekko leikkaukseltaan ja koristelutavaltaan muistuttaa kreikkalaisten, serbialaisten, bulgarialaisten, hutsulien, boikojen ja tšuvassien mekkoja. Paitamekko puolestaan palautuu Antiikin roomalaisten tunikaan, jossa koristelu sijaitsi niin ikään tunikan pääntiessä, pituussuunnassa kulkevia saumoja pitkin ja helmassa.

Toisena esimerkkinä ovat Siperian alkuperäiskansat, joissa nahkavaatteiden koristelu viittaa naisen sukukenttään ja suvun toteemieläimeen.

 

2 Kodin ”pukeminen”
Naisten valmistamat sisustustekstiilit ja vuodevaatteet ovat myös osa yksilön välitöntä toimintaympäristöä. (Attfield 2000, 121, 123.) Käsin tehdyin tekstiilein sisustettu koti edusti ja edustaa edelleen yksilön paikkaa, yksityistä ja omaa. Vastakohtana on ollut työpaikka tai vaikkapa kulttuuritalo, joka on ollut korostetusti julkinen tila. Kirjonta, virkkaus ja muu käsityötekniikka korostaa yksityisyyttä ja voimistaa siten identiteettiä. Käsityön kautta tila erottuu julkisesta ja saa yksityisyyden leiman (Buchli 1999, 128).

 

- Kosketuspinta. Aistit ja vuorovaikutus, kuvataiteilija Hilda Kozári

 

- Valopinta, sisustusarkkitehti SIO Esa Vesmanen


- Rakennuksen pinta, sisustusarkkitehti SIO Samuli Naamanka

Semba Center Building, Osaka, Japani, 2015

 

Basaarimainen, lukuisia pieniä tekstiilialan yrityksiä sisällään pitävä Semba Center Building oli vielä pari vuotta sitten ruma, 10 rakennusblokkia käsittävä, kaupungin kahtia jakava rakennus. 1800-luvulla rakennettu, moottoritien alla sijaitseva keskus oli saavuttanut iän, jolloin valtio vaati rakennuksen korjaamista tiilipinnan tukemiseksi maanjäristystä vastaan sekä tiilien putoamisen ja halkeilun estämiseksi.

 

Projektin suunnitteli arkkitehti- ja insinööritoimisto Ishimoto Architectural & Engineering Firm, Inc. Ishimoto arkkitehtien suunnittelun lähtökohtana oli parantaa kaupunkikuvaa ja samalla tuoda esille rakennuksen käyttötarkoitus. Syntyi runollinen ajatus perinteisestä kimono-kangaskuosista.

 

Erilaisten toteutusvaihtoehtojen ja materiaalien läpikäyminen vei pitkään, sillä 800 vuokralaisen muodostamassa kauppiasliitossa oli lukuisia mielipiteitä ja huolia.  Kuitubetonivalmistaja AGB esitteli graafisen betonin tekniikan Ishimoto arkkitehdeille juuri oikeaan aikaan – vain hetkeä ennen projektista vastanneen arkkitehdin, herra Tadan, yksityistä Suomen vierailua.

 

Tekniikasta kiinnostuneelle arkkitehti Tadalle järjestyi AGB:n ja Graphic Concreten Japanin jakelijan toimesta mahdollisuus tutustua Suomessa toteutettuihin graafisen betonin kohteisiin

 

Ishimoto arkkitehdit piirsivät omia suunnitelmiaan kuosista, mutta halusivat lopulta suunnitteluun taiteellisemman otteen. Arkkitehti Tadan Suomen vierailun seurauksena Samuli Naamangan valitseminen kuvion suunnittelijaksi oli varsin luontevaa.

 

Suunnittelutehtävä oli erittäin mielenkiintoinen haaste, sillä kimono on japanilaisille perinteinen vaate. Toimeksiannon myötä Naamanka pääsi perehtymään kimonon erilaisiin sidontoihin mm. Nami ja Asanoha –kimonoihin. Projektissa hänelle selvisi, että jokainen suunnittelija varioi kimono-kuoseja eikä varsinaista standardia ole olemassa.
 

Kymmeneen eri rakennukseen suunniteltiin seitsemän erilaista kuviota, jotka toteutettiin graafisella betonilla ja rei'itetyllä alumiinipaneeleilla.  Kahden erilaisen materiaalin yhdistäminen palvelee molempia tekniikoita ja toistaa kuvion mielenkiintoisesti poikkeavalla tavalla.

 

”Suunnittelijan näkökulmasta ilahduttavinta on ollut päästä näkemään ohikulkijoiden hämmästys ja ihastelu, jota rakennuksen uusi ilme on saanut aikaan. Ishimoto arkkitehtien mukaan kauppiaat itse ovat olleet myös erittäin tyytyväisiä lopputulokseen, työmaan rakennusmiehet ovat jopa tulleet pyytämään nimikirjoituksia


- Käsityön pinnalla, amanuenssi Seija Hahl