TYYNE-KERTTU VIRKKI 1907-2000

 

Sakkolassa vuonna 1907 syntynyt Tyyne-Kerttu Virkki eli lapsuutensa ja nuoruutensa Karjalan kannaksella 1907–29. Vanhemmat, Viktor ja Maria Virkki o.s. Laamanen, ostivat Sakkolan kirkonkylän tuntumassa sijainneen Lampun tilan konkurssihuutokaupasta vuonna 1906. Tuolloin tilaan kuuluivat sekatavarakauppa ja majatalo. Myöhemmin tilaan liitettiin myös saha ja mylly. Näin kasvaneesta suurtilasta muodostui tärkeä harjoittelijatila, jolla työskenteli jatkuvasti kotitalous-, karjatalous- ja puutarhaharjoittelijoita.

 

Ulkonaisesta vauraudesta huolimatta Tyyne-Kertun elämänalku oli surun sävyttämä: hän menetti äitinsä nelivuotiaana samoihin aikoihin, kun tuberkuloosi turmeli hänen lonkkansa ja aiheutti elinikäisen vammautumisen. Neljä sairaalassa vietettyä vuotta eivät lannistaneet sisukasta ja lahjakasta sakkolalaistyttöä, joka jo varhain tiesi, mitä hän elämältään tahtoi.

 

Kylän kiertokoulun, Sakkolan kansakoulun ja Käkisalmen yhteiskoulun jälkeen Virkki hakeutui Helsingin käsityönopettajaseminaariin, josta hän valmistui käsityönopettajaksi vuonna 1929. Virkki jatkoi opintojaan Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopistossa ja valmistui kotiteollisuusopettajaksi vuonna 1934.

 

 

Eestin aika 1934-1936

 

Tyyne-Kerttu Virkki toimi Kehtnan kotitalouskorkeakoulun (Kehtna Körgem Kutsekool) kudonnan, sommittelupiirustuksen ja värjäyksen opettajana. Koulu sijaitsi Keavassa noin  65 km Tallinnasta etelään.

Koulusta valmistui kudonnanopettajia, talousopettajia ja puutarhaopettajia. Käsityönopetuksen avulla pyrittiin kehittämään uutta kansallistunnetta ja vapautumaan saksalaisesta vaikutuksesta sisustustyyleissä.

 

 

Vuodet Aunuksessa 1941-1944

 

Tyyne-Kerttu Virkki sai sodan aikana tehtäväkseen työtupatoiminnan järjestämisen Itä-Karjalassa Aunuksen piirissä sotilashallinnon alaisena. Hän toimi ensin vuosina 1940–41 Vapaan huollon Uudenmaan läänin siirtoväen naisten työtupa- ja kotiteollisuustarkastajana ja sitten Aunuksessa 1941–44. Työtupatoiminnan päämäärinä olivat asukkaiden vaatetustilanteen parantaminen, naisväestön työllistäminen, opetustoiminta ja käsityöaineiston keruu. Työtuvalla kahdeksankymmentä henkeä valmisti mm. tallukoita ja vaatteita, kun taas kotityöntekijät keskittyivät myyntituotteisiin, lähinnä olki- ja palmikointitöihin.

 

Lottana Itä-Karjalassa toimineen Maija Stenij’n aloitteesta järjestettiin itä-karjalaisten käsitöiden näyttely Ateneumissa lokakuussa 1942 ja näyttely kiersi Suomessa kahdeksalla paikkakunnalla. Kerätystä aineistosta Tyyne-Kerttu Virkki perusti käsityömuseon, jonka kokoelmat jouduttiin kuitenkin palauttamaan Neuvostoliitolle. Käsityömuseon nykyiset aunukselaiset kokoelmat koostuvat pääosin Virkille henkilökohtaisesti lahjoitetuista esineistä.

 

Aunuksen kansannaisten käsityökalleuksien ja jo katoamassa olleen karjalaisen käsityöperinteen säilyttäminen jälkipolville on yksi Virkin kulttuuriteoista, joiden arvo ei ole millään rahalla mitattavissa.

 

 

Omin käsin 1944-1970

 

Vuonna 1938 perustettua Omin käsin -lehteä julkaistiin vuoteen 1945 saakka Kotilieden käsityölehtenä. Tyyne-Kerttu Virkki toimi lehden päätoimittajana yhteensä 26 vuotta, vuosina 1944–70. Lehti esitteli kaiken Suomessa käsillä tehdyn lisäksi muidenkin kansojen saavutuksia. Vaaliessaan vanhoja suomalaisia käsityöperinteitä ja tuodessaan lukijoidensa ulottuville samanaikaisesti alan viimeisimpiä uutuuksia Tyyne-Kerttu Virkki vaikutti merkittävästi suomalaisen käsityökulttuurin muotoutumiseen.

 

Omin käsin -lehdessä annettiin erilaisia työohjeita, kerrottiin sisustuksesta ja esiteltiin näyttelyitä ja messuja sekä järjestettiin kilpailuja ja apurahoja. Tyylikatsaukset käsittelivät ihmisen eri olinpaikat saunasta puutarhaan.

 

Mittava avustajakunta vastasi osaltaan tasokkaasta ja monipuolisesta annista. Virkin ohella mallien suunnittelua hoitivat monet nimekkäät taiteilijat. Mallisuunnittelun tavoitteena oli luoda esteettisesti nautittavaa laatua tuon ajan niukoistakin lähtökohdista.

 

 

Vokki Oy:n toimitusjohtajana ja mallisuunnittelijana 1947-1990

 

Tyyne-Kerttu Virkki ja viipurilainen toimitusjohtaja Edith Verkkolainen perustivat vuonna 1947 Vokki Oy:n Helsinkiin. Ensimmäinen toimipaikka oli Unioninkatu 15, missä toimi myös kutomo. Viisi vuotta lahjatavaraliike sijaitsi osoitteessa Kasarmikatu 19 ja sisustustoimisto Väinämöisenkatu 31:ssä, missä oli myös Omin käsin -lehden toimitus. Tilatarpeen vuoksi liike muutti uusiin toimitiloihin Virkin asuintalon pohjakerrokseen, Merikannontie 3.

 

Toiminta-ajatuksena oli vanhojen kansanomaisten käsityötaitojen säilyttäminen ja perinteen soveltaminen nykyaikaan sekä työtilaisuuksien tarjoaminen osaaville taiteilijoille ja käsityötaitoisille siirtolaisille.

 

 

Virkki-käsityömuseo ja säätiö perinteiden vaalijoina 1977-

 

Tyyne-Kerttu Virkki -Säätiö on perustettu 1978 vaalimaan suomalaista ja erityisesti karjalaista käsityö- ja perinnekulttuuria. Tarkoitustaan säätiö toteuttaa ylläpitämällä museo- ja näyttelytoimintaa sekä hoitamalla ja kartuttamalla kokoelmia, joiden pohjana on Tyyne-Kerttu Virkin kokoama esineistö.

 

Tyyne-Kerttu Virkin elämänsä aikana keräämät, noin 3000 esinettä käsittävät kokoelmat koostuvat pääosin suomalaisista käsitöistä, mutta sisältävät myös itäkarjalaisia, eestiläisiä ja kansainvälisiä kuten kyproslaisia ja meksikolaisia esineitä. Museo kokoelmineen siirtyi vuonna 1995 Karjalatalolle Käpylään, ja vuonna 2010 Virkki-kokoelmat liitettiin osaksi Suomen käsityön museon kokoelmia.

 

Aineellisen kulttuurin lisäksi säätiö pyrkii edistämään myös henkistä kulttuuriperinnettä. Säätiö järjestää perinne- ja kulttuuritilaisuuksia. Vuodesta 1979 lähtien on järjestetty heimo- ja kansainvälistä perinnettä valottavia tilaisuuksia ja opetuspäiviä tallentamaan katoavaa kansanperinnettä.