BIO

Evakkoperinne kiinnosti Pohjois-Karjalassa syntynyttä Pirkkoa jo opiskeluajan alussa. Haastattelututkimus eteni laajempaan tutkimukseen 1965-75. Sen yhteydessä hänen tehtävänään oli selvittää olisiko mahdollista säilyttää siirtokarjalainen identiteetti uudessa ympäristössä, jossa karjalaiset olivat vain pieni vähemmistö. Näihin aikoihin karjalainen siirtolaisuus oli ”unohdettu”, eikä Karjalan luovutuksesta pahemmin puhuttu.

​

Pirkko Sallinen-Gimpl väitteli 1994. Väitöskirja Siirtolaiskarjalaisten sopeutuminen – suomalainen selviytymistarina osoitti kuinka karjalaiset säilyttivät kulttuurinsa vieraassa ympäristössä. Karjalaisten sijoittuminen kanta-Suomeen oli osaltaan tuonut yleiseen tietoisuuteen suomalaisen kulttuuriperinteen itäiset arvot. Kahden kulttuuripiirin kohtaaminen johti mielenkiintoiseen vuorovaikutukseen, jossa siirtokarjalaiset jatkoivat omia perinteitään, mutta omaksuivat samalla piirteitä uudesta ympäristöstä.

​

Pirkko Sallinen-Gimplen mittava kirjallinen tuotanto ja luentotoiminta kattoi karjalaisuuden tapakulttuuria ja ruokakulttuuria myöten. Virkki käsityömuseo karjalaisine käsitöineen ja ennen kaikkea karjalaisuutta vaaliva Tyyne-Kerttu Virkki muodostuivat hänelle läheisiksi. Pirkko Sallinen-Gimpl antoi panoksensa museon ohjelmiin. Tyyne-Kerttu Virkin merkitystä karjalaisen kulttuurin ylläpitäjänä hän analysoi artikkelissa ”Tyyne-Kerttu Virkki ja karjalaisuus” muistojulkaisussa ”Taitoa tarvitaan -kutsumukselle uskollinen elämäntyö”, Helsinki 2007 (Luettavissa verkkosivuilla). Pirkko Sallinen-Gimplen julkaisuista mainittakoon mm ”Elävä karjalaisuus”, ”Karjalainen keittokirja” 1988, ”Karjalainen nainen” 2013, ”Muolaan morsei ja sulho evakkoreellä Hämeeseen” 2018, ja viimeiseksi jäänyt ”Suuri karjalainen piirakkakirja” SKS 2021.

​

Karjalaisuuden määritelmää Pirkko Sallinen-Gimpl kiteytti juhlapuheessa Pälkjärven pitäjäseuran 70-vuotisjuhlassa, 7.7.2019: ”Karjalaisuus elää ajassa. Karjalaisuuden tulkinta voi muuttua ajan kuluessa tai ainakin eri korostukset nousevat esiin. Toisinaan on palattava perusasioihin. Tuntuu siltä, että entistä useammin joutuu selittämään ulkopuolisille, mitä Karjala oli, että se kuului Suomeen, että Suomessa on syntynyt siirtokarjalainen identiteetti yhteisen karjalaisen identiteetin yhdeksi ulottuvuudeksi ja että se jatkuu tulevaisuuteen. Sukupolvesta toiseen tiedetään näistä juurista ja se säilyy rikastuttavana ja myös evakuoinnin ja uudelleen sijoittumisen vaikeuksista huolimatta toiveikkaana, iloisena ja myötämielisenä, rakkaana ja rakastavana karjalaisuuden henkenä tulevaisuuteen”.

​​

​

​

Jarno Peltonen,

Tyyne-Kerttu Virkki Säätiö, puheenjohtaja